Opiskelusta

Olen tosiaan tullut tänne opiskelemaan, vaikka välillä ei siltä näytä.

...Kuten esim. näissä kuvissa ei paljon opiskella

Tuo kakku oli todella hyvää! Lisäksi kyseinen kahvila kuulemma valitsee teekupit saajan persoonallisuuden mukaan. Mikäli näin on, oli ainakin minun kuppini täydellinen valinta! Kahvilat ovat täällä todella söpöjä. Hintataso on mielestäni korkeahko (kyseinen kakku ja kahvi maksoi yli 900 jeniä, mikä on vajaa kahdeksan euroa), mutta koska kaikki on niin hyvän näköistä, täytyy aina välillä (=usein) käydä maistelemassa..

Mutta viimein otsikon aiheeseen!

Kampusaluetta

Chiban yliopiston Nishi-Chiban kampus, jossa opiskelen, on vähintään 10x suurempi kuin kotikampukseni Savonlinnassa. Alue on kivan puistoista, mutta koska etäisyydet rakennusten välillä on suuret, menee siirtymiin yllättävän paljon aikaa. Onneksi omat tuntini ovat kaikki yhdessä samassa rakennuksessa, joten siirtymää tulee yleensä vain ruoka- ja hyppytuntien aikana. 

Kampuksen kartta

Tiedekuntani on täällä kasvatus, jolla on yhteensä 5 rakennusta. Aika iso ero Savonlinnan yhteen! Koska otan ainoastaan vaihto-oppilaille suunnattuja kursseja, en ole käytyn tiedekuntani rakennuksissa kuin muutamaan kertaan, suurimman osan ajasta olen niille omistetussa rakennuksessa, missä hoidetaan muutenkin vaihto-opiskeluun liittyvät asiat sekä lähteville että saapuville opiskelijoille. 

Kirjasto. Yleensä tässä on paljon väkeä, mutta ilmeisesti perjantai ei

täälläkään ole se aktiivisin opiskelupäivä.

Koulupäivä on täällä jaettu viiteen tuntiin. Ensimmäinen alkaa klo 8.50, ja tuntien välillä on usein vain 10 minuutin tauko. Ruokailuun on kuitenkin varattu jopa 50 minuuttia! Jos on tunti viimeisellä paikalla, pääsee lähtemään klo 17.40. Tunnin pituus on 90 minuuttia, mikä on sama kuin kotonakin. Täällä tuntuu hassulta kutsua mitään luennoksi, kun käytännössä koskaan ei ole luentomaista opetusta! Tunnit koostuvat todella paljon ryhmätöistä ja keskustelusta, opettaja ei yleensä puhu kuin noin puolet ajasta.

Opiskelu muistuttaa todellakin enemmän suomalaista lukiota kuin yliopistoa. Läksyjä tulee viikottain aika kasa, eikä akateemista vapautta ole juurikaan. Tunneilta myöhästelyä ei arvosteta, eikä poissaoloja senkään vertaa. Itseasiassa osa kurssin arvosanasta määräytyy sen mukaan, kuinka monella tunnilla on ollut paikalla! Loppu määräytyy tuntiaktiivisuuden, kirjallisten tehtävien (=läksyjen) ja mahdollisten tenttien mukaan vaihtelevissa suhteissa. Varsinaisia kokeita tai tenttejä ei tosin minulla ole kuin kieliopinnoissa... Kotitehtävätkin annetaan aina opettajalle tarkistettavaksi, ja ne saa yleensä korjattuina seuraavalla viikolla takaisin.

Täällä muuten opettaja nauraa kovaan ääneen japanintunneilla, jos joku tekee hassun virheen. Se tuntuu tosi oudolta.

Kieliopinnoissa niitä tenttejä sitten riittääkin. Joka tiistai on kanjikoe (n. 16 kanjia viikossa) ja keskiviikkoisin on sanakoe. Joka viikko. Lisäksi isoja kokeita on lukukauden puolivälissä ja lopussa. Kieliopinnot siis teettävät työtä, mutta muuten opiskelu on jopa helpompaa kuin Suomessa. Kirjalliset tehtävät ovat usein lyhyitä, yleisimmin 200 sanaa. Lukemistakaan ei ole paljoa, noin 20 sivua viikossa. Ja silti paikalliset kauhistelevat sitä, kuinka jaksan, kun minulla on 9 kurssia!

Valitsin tällaiset kurssit:
- Kieliopinnot jaettuna neljään kussiin: yhdistelmä (lähinnä kielioppia ja puheharjoituksia), puhekurssi, luetunymmärtäminen/kirjoitelmakurssi ja kanjikurssi
- Uskonto yhteiskunnassa
- Johdatus japanin kieleen
- Kieli ja yhteiskunta
- Koulutus, yhteisöt ja epätasa-arvo
- Kulttuurinen näkökulma terveyteen ja terveydenhoitoon

....Kuulostaapa nimet hassulta suomeksi! : D

Ensi viikolla on koulufestivaalit (bunkasai), joten opetusta ei ole kuin keskiviikkoon asti! Festivaaleihin liittyviä mainoksia on paljon kampuksen pihalla.

Bonuskuva!

Niin siis mikä? MInäkin haluan maistaa.