Lähtiessäni en olisi arvannut, kuinka raskasta alku on. Sen lisäksi, että japanin puhuminen on vaikeaa, koko kehonkielen lukeminen täytyy opetella uudestaan. Vielä ei ole mitään suurempia väärinymmärryksiä tapahtunut, pieniä ei lasketa... Rivien välistä lukeminen on suoraan puheeseen tottuneelle yllättävän hankalaa.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ymmärrän japania! Monesti olen ymmärtänyt, mitä minulle sanotaan, mutta en ole osannut vastata. Toivottavasti se tulee muuttumaan jo lähikuukausina. Kuten naapurini sanoi, tämä on todellinen kielihukutus...
Perjantaina oli japanin kielen tasotestiin kuuluva haastattelu. Pääsin tasolle 200, mikä oli tavoitteeni! Olin varma, että minulle sanottaisiin heti, että tervemenoa alkeisiin, sillä hyvä kun saan mitään ymmärrettävää vielä sanottua. Ilmeisesti silti tarpeeksi, sillä en ollut edes rajoilla. Olen tyytyväinen, sillä päätavoitteeni vaihdon ajalle on oppia puhumaan japania.
Koululounas yliopistolla: friteerattua kalaa, nuudeleita, sieniriisijuttua, salaatti, vihreää teetä
Eilen kävimme japanilaisten opiskelijoiden kanssa ensimmäistä kertaa juomassa. Jokainen maksoi saman summan, ja juoda sai kahden tunnin ajan niin paljon kuin halusi. Listasta en ymmärtänyt ihan hirveästi, mutta ainakin siinä oli paljon hyviä drinkkejä. Itse join meloni- ja mandariinidrinkin, joista meloni oli suosikkini, vaikka kummatkin olivat hyviä.
Kuten kuvasta näkyy, se on väärin päin. Jos joku tietää, miten sen saa käännettyä, heitä kommenttia. Ruoka oli hyvää.
Tänään kävin Tokion puolella. Shibuya, Harajuku ja Shinjuku menivät vanhasta muistista ilman karttaa, vaikka edellisestä käynnistä on 4 vuotta! Ei huono. Löysin kaiken, mitä halusinkin (myös ne sivukujilla olleet pienet levykaupat!). Suunnitelmissa oli ottaa valokuvia, joten kamera oli laukussa mukana. Fiksuna ihmisenä olin kuitenkin jättänyt muistikortin asuntolaan... Ja sieltähän se löytyi, tietokoneesta kiinni. Eli ei kuvia Tokiosta.
Seuraavana haasteena onkin saada puhelin/liittymä toimimaan, jotta saisin netin käyttöön myös asuntolan ulkopuolella. Ja toivottavasti ainakin tekstiviestit...
Sain muuten lipun lempibändini Matenrou Operan keikalle! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti