Kanapastaa
Viikot menevät opiskellessa (mistä lisää myöhemmin), joten viikonloppuina olen käynyt turisteilemassa ja shoppailemassa. Hajotin jo yhdet mukanani tuomat farkut, paitoja en ottanut montaa ja sänky on ongelma - patjasta tuntuu jouset läpi, en ole löytänyt kivoja ja kunnollisia lakanoita sekä Ikeasta ostamani pussilakana osoittautui aavistuksen turhan pieneksi... Tämän hetken ratkaisu on käyttää täkkiä petauspatjana ja pussilakanaa peittona. Toinen pussilakana toimittaa lakanan virkaa. Mutta tyyny ja tyynyliina on hyvät! Vaatekaupoista tämänhetkiset suosikkini ovat muuten axes femme ja Ingni.
Perjantaina kävimme suomalaisen vaihtarikaverini kanssa Katsutadaissa kahvilassa, joka on perustettu vanhaan junanvaunuun. Valitettavasti se pysyi ihan paikallaan, mutta tunnelma oli silti aivan ihana!
Kahvila sisältä.
Kahvila ulkoa
Tästä sinne mentiin!
Lauantain pääkohde oli Takadanobaba ja siellä ollut Anli Pollicinon ja Royzin yhteiskeikka!
Eli ensimmäinen keikkani tältä reissulta. Jonotusnumeroni oli huono 259, mutta siitä huolimatta paikkani ei ollut lopulta yhtään hassumpi. Olin salin takaosassa, mutta suoraan laulajan kohdalla joten näkymä koko lavalle oli loistava. Lisäksi pidän yleisestikin enemmän keikan seuraamisesta takana, sillä sieltä hahmottaa parhaiten kokonaisuuden. Eikä siitä tietysti ollut mitään haittaa, että olin päätä pidempi kuin suurin osa muuta yleisöä!
Royzin osuus oli pienoinen pettymys. Koska sali oli pakattu aivan ääriään myöten täyteen, olo oli kuin sillillä purkissa. Lisäksi musiikki kuulosti lähinnä todella kaoottiselta mölyltä, puhumatakaan siitä, että laulajan ääni hukkui täysin soiton sekaan. Koko keikan aikana en tunnistanut yhtäkään kappaletta. En toisaalta tunne bändin tuotantoakaan kovin läpikotaisin. Omalta osaltani ensimmäinen puolikas keikasta meni siis hieman ohi tavoitteena lähinnä olla talloutumatta fanien alle.
Anli sen sijaan oli yhtä mahtava kuin muistin! Musiikki oli paljon paremmassa tasapainossa, lisäksi osa väestä lähti pois (tai baarin puolelle), joten tilaa oli paljon enemmän. Muutaman vuoden takaisesta Pariisin-keikasta muistin jopa osan fureista. Anlin supersympaattinen kitaristi tosin näytti lavalla mallia, ja muuten seurasin viereisiä japanilaisia faneja. Vaikka alkamisaika oli jo kuudelta, olin vasta yhdentoista jälkeen takaisin Chibassa.. Keikasta inspiroituneena kävin ostamassa lipun Anlin marraskuun lopussa olevalle oneman-keikalle. : ) Yksi Tokion läheisyyden parhaita puolia on runsas keikkatarjonta.
Sunnuntain ohjelmassa oli toisen suomalaisen vaihtarikaverin kanssa Akihabarassa samoilua jonka jälkeen tein pikapyrähdyksen Ikebukuroon.
Bonuskuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti