Opiskelusta

Olen tosiaan tullut tänne opiskelemaan, vaikka välillä ei siltä näytä.

...Kuten esim. näissä kuvissa ei paljon opiskella

Tuo kakku oli todella hyvää! Lisäksi kyseinen kahvila kuulemma valitsee teekupit saajan persoonallisuuden mukaan. Mikäli näin on, oli ainakin minun kuppini täydellinen valinta! Kahvilat ovat täällä todella söpöjä. Hintataso on mielestäni korkeahko (kyseinen kakku ja kahvi maksoi yli 900 jeniä, mikä on vajaa kahdeksan euroa), mutta koska kaikki on niin hyvän näköistä, täytyy aina välillä (=usein) käydä maistelemassa..

Mutta viimein otsikon aiheeseen!

Kampusaluetta

Chiban yliopiston Nishi-Chiban kampus, jossa opiskelen, on vähintään 10x suurempi kuin kotikampukseni Savonlinnassa. Alue on kivan puistoista, mutta koska etäisyydet rakennusten välillä on suuret, menee siirtymiin yllättävän paljon aikaa. Onneksi omat tuntini ovat kaikki yhdessä samassa rakennuksessa, joten siirtymää tulee yleensä vain ruoka- ja hyppytuntien aikana. 

Kampuksen kartta

Tiedekuntani on täällä kasvatus, jolla on yhteensä 5 rakennusta. Aika iso ero Savonlinnan yhteen! Koska otan ainoastaan vaihto-oppilaille suunnattuja kursseja, en ole käytyn tiedekuntani rakennuksissa kuin muutamaan kertaan, suurimman osan ajasta olen niille omistetussa rakennuksessa, missä hoidetaan muutenkin vaihto-opiskeluun liittyvät asiat sekä lähteville että saapuville opiskelijoille. 

Kirjasto. Yleensä tässä on paljon väkeä, mutta ilmeisesti perjantai ei

täälläkään ole se aktiivisin opiskelupäivä.

Koulupäivä on täällä jaettu viiteen tuntiin. Ensimmäinen alkaa klo 8.50, ja tuntien välillä on usein vain 10 minuutin tauko. Ruokailuun on kuitenkin varattu jopa 50 minuuttia! Jos on tunti viimeisellä paikalla, pääsee lähtemään klo 17.40. Tunnin pituus on 90 minuuttia, mikä on sama kuin kotonakin. Täällä tuntuu hassulta kutsua mitään luennoksi, kun käytännössä koskaan ei ole luentomaista opetusta! Tunnit koostuvat todella paljon ryhmätöistä ja keskustelusta, opettaja ei yleensä puhu kuin noin puolet ajasta.

Opiskelu muistuttaa todellakin enemmän suomalaista lukiota kuin yliopistoa. Läksyjä tulee viikottain aika kasa, eikä akateemista vapautta ole juurikaan. Tunneilta myöhästelyä ei arvosteta, eikä poissaoloja senkään vertaa. Itseasiassa osa kurssin arvosanasta määräytyy sen mukaan, kuinka monella tunnilla on ollut paikalla! Loppu määräytyy tuntiaktiivisuuden, kirjallisten tehtävien (=läksyjen) ja mahdollisten tenttien mukaan vaihtelevissa suhteissa. Varsinaisia kokeita tai tenttejä ei tosin minulla ole kuin kieliopinnoissa... Kotitehtävätkin annetaan aina opettajalle tarkistettavaksi, ja ne saa yleensä korjattuina seuraavalla viikolla takaisin.

Täällä muuten opettaja nauraa kovaan ääneen japanintunneilla, jos joku tekee hassun virheen. Se tuntuu tosi oudolta.

Kieliopinnoissa niitä tenttejä sitten riittääkin. Joka tiistai on kanjikoe (n. 16 kanjia viikossa) ja keskiviikkoisin on sanakoe. Joka viikko. Lisäksi isoja kokeita on lukukauden puolivälissä ja lopussa. Kieliopinnot siis teettävät työtä, mutta muuten opiskelu on jopa helpompaa kuin Suomessa. Kirjalliset tehtävät ovat usein lyhyitä, yleisimmin 200 sanaa. Lukemistakaan ei ole paljoa, noin 20 sivua viikossa. Ja silti paikalliset kauhistelevat sitä, kuinka jaksan, kun minulla on 9 kurssia!

Valitsin tällaiset kurssit:
- Kieliopinnot jaettuna neljään kussiin: yhdistelmä (lähinnä kielioppia ja puheharjoituksia), puhekurssi, luetunymmärtäminen/kirjoitelmakurssi ja kanjikurssi
- Uskonto yhteiskunnassa
- Johdatus japanin kieleen
- Kieli ja yhteiskunta
- Koulutus, yhteisöt ja epätasa-arvo
- Kulttuurinen näkökulma terveyteen ja terveydenhoitoon

....Kuulostaapa nimet hassulta suomeksi! : D

Ensi viikolla on koulufestivaalit (bunkasai), joten opetusta ei ole kuin keskiviikkoon asti! Festivaaleihin liittyviä mainoksia on paljon kampuksen pihalla.

Bonuskuva!

Niin siis mikä? MInäkin haluan maistaa.

Pyykkäystä

Tämä tässä on asuntolan pyykkikone. Se näyttää enemmän avaruusalukselta kuin pyykkikoneelta, mutta toistaiseksi se on kyllä pessyt ihan hyvin. Nappuloiden tehtävistä ei ole aavistustakaan.

Pyykkituvalla on tällä hetkellä mukava diskotunnelma, kun kattolamppu on rikki ja välkkyy. Lisäksi kuivuri tekee mitä tahtoo: eilinen 15 minuutin ohjelma pyöri yli tunnin, tänään samalla ohjelmalla kesti 15 minuuttia. Ei ollut kuivaa, eilen oli.

Turisteilua ja KEIKKA

Viime aikoina on tullut hiihdeltyä ympäri Chibaa ja Tokiota, mikä on vienyt aikaa mm. opiskelulta ja blogin kirjoittamiselta. Nyt kun minulla on viimein paikallinen opiskelijakortti, pääsen hyppytunneilla kirjastoon tekemään läksyjä, mikä on helpottanut elämää aika tavalla, kun illat voi käyttää muuhunkin. Lukujärjestykseni on sikäli typerä, että hypäreitä on lähes joka päivä, lähes aina keskellä päivää kaksi peräkkäin. Käytännössä se siis tarkoittaa 3-4 tuntia vapaata, enkä laiskana jaksa valua takaisin dormeille siinä välissä. Japanintunneilta on alkanut tulla kunnon kasa läksyjä, joten ei tule tylsää!

Kanapastaa

Viikot menevät opiskellessa (mistä lisää myöhemmin), joten viikonloppuina olen käynyt turisteilemassa ja shoppailemassa. Hajotin jo yhdet mukanani tuomat farkut, paitoja en ottanut montaa ja sänky on ongelma - patjasta tuntuu jouset läpi, en ole löytänyt kivoja ja kunnollisia lakanoita sekä Ikeasta ostamani pussilakana osoittautui aavistuksen turhan pieneksi... Tämän hetken ratkaisu on käyttää täkkiä petauspatjana ja pussilakanaa peittona. Toinen pussilakana toimittaa lakanan virkaa. Mutta tyyny ja tyynyliina on hyvät! Vaatekaupoista tämänhetkiset suosikkini ovat muuten axes femme ja Ingni.

Perjantaina kävimme suomalaisen vaihtarikaverini kanssa Katsutadaissa kahvilassa, joka on perustettu vanhaan junanvaunuun. Valitettavasti se pysyi ihan paikallaan, mutta tunnelma oli silti aivan ihana!

Kahvila sisältä. 

Kahvila ulkoa

Tästä sinne mentiin!

Lauantain pääkohde oli Takadanobaba ja siellä ollut Anli Pollicinon ja Royzin yhteiskeikka!

Eli ensimmäinen keikkani tältä reissulta. Jonotusnumeroni oli huono 259, mutta siitä huolimatta paikkani ei ollut lopulta yhtään hassumpi. Olin salin takaosassa, mutta suoraan laulajan kohdalla joten näkymä koko lavalle oli loistava. Lisäksi pidän yleisestikin enemmän keikan seuraamisesta takana, sillä sieltä hahmottaa parhaiten kokonaisuuden. Eikä siitä tietysti ollut mitään haittaa, että olin päätä pidempi kuin suurin osa muuta yleisöä!

Royzin osuus oli pienoinen pettymys. Koska sali oli pakattu aivan ääriään myöten täyteen, olo oli kuin sillillä purkissa. Lisäksi musiikki kuulosti lähinnä todella kaoottiselta mölyltä, puhumatakaan siitä, että laulajan ääni hukkui täysin soiton sekaan. Koko keikan aikana en tunnistanut yhtäkään kappaletta. En toisaalta tunne bändin tuotantoakaan kovin läpikotaisin. Omalta osaltani ensimmäinen puolikas keikasta meni siis hieman ohi tavoitteena lähinnä olla talloutumatta fanien alle.

Anli sen sijaan oli yhtä mahtava kuin muistin! Musiikki oli paljon paremmassa tasapainossa, lisäksi osa väestä lähti pois (tai baarin puolelle), joten tilaa oli paljon enemmän. Muutaman vuoden takaisesta Pariisin-keikasta muistin jopa osan fureista. Anlin supersympaattinen kitaristi tosin näytti lavalla mallia, ja muuten seurasin viereisiä japanilaisia faneja. Vaikka alkamisaika oli jo kuudelta, olin vasta yhdentoista jälkeen takaisin Chibassa.. Keikasta inspiroituneena kävin ostamassa lipun Anlin marraskuun lopussa olevalle oneman-keikalle. : ) Yksi Tokion läheisyyden parhaita puolia on runsas keikkatarjonta.

Sunnuntain ohjelmassa oli toisen suomalaisen vaihtarikaverin kanssa Akihabarassa samoilua jonka jälkeen tein pikapyrähdyksen Ikebukuroon.

Bonuskuva:

Kiertelyä Chibassa

Opiskelu alkoi tällä viikolla toden teolla. Taktiikkani oli käydä mahdollisimman monella luennolla katsomassa, ja päättää niiden pohjalta ne kurssit, mitkä kiinnostavat eniten aiheensa ja työmääränsä puolesta. Kieliopintoja lukuunottamatta kaikki kurssit vaikuttavat kohtuullisen kevyiltä verrattuna Suomen vastaaviin: tenttejä ei ole, ja tuntiaktiivisuudesta tulee parhaimmillaan yli puolet kurssin arvosanasta. Muut tehtävät onkin pieniä esitelmiä, ryhmätöitä tai kirjoitelmia. Myöskään luettavaa ei juuri ole.

Kieliopinnoissa on toistaiseksi vielä keskitytty vanhan kertaamiseen. Oppikirjaeroista johtuen muutama kerratuista rakenteista oli minulle kokonaan uusia (ja toisaalta jotkut uusina opetettavat rakenteet ovat ennestään tuttuja). Kielioppikurssilla on tämän lukukauden aikana kolme isoa koetta ja suunnilleen joka viikko sanakokeet, eli muihin kursseihin verrattuna niihin joutuu tekemään töitä. Omatoiminen opiskelu ei kuitenkaan ole vielä motivoinut yhtä paljon kuin mm. shoppailu ja turisteilu...

Iso osa pakollisesta paperinpyörittelystä hoitui tällä viikolla. Nyt minulla on japanilainen pankkitili, opiskelijakortti ja puhelin! Varsinkin puhelimen saanti oli suuri helpotus. Navigoiminen helpottui heti, kun sain Google Mapsin käyttöön asuntolan ja kampuksen ulkopuolella, puhumattakaan siitä että nyt saan yhteyden myös ystäviin!

Ruokakauppa

Täällä pidetään hyvin huolta siitä, että ihmiset ainakin tietävät, 

että tupakointi ja roskaaminen on kiellettyä.

Se näyttää kolibrilta, mutta on oikeasti ötökkä, etelänpäiväkiitäjä.

Olisin mieluummin ottanut sen kolibrin.

Täälläkin alkaa jo pikkuhiljaa olla syksyistä. Kaskaat ei siritä läheskään yhtä meluisasti ja parina päivänä on käynyt mielessä ottaa takki mukaan. En ole vielä ottanut. Viime viikosta poiketen nyt ei enää pärjää t-paidalla... Varsinkin iltaisin ja tuulisella säällä tuntuu syksyltä. 

Chibakoen, eli Chiban puisto

Ensimmäiset viitteet ruskasta!

Yksi malli paikallisesta kaivonkannesta

Loppuun vielä ruokakuvia, koska ruoka täällä on vaan niin hyvää.

Takoyaki, eli grillattuja mustekalapalloja. Hyvää!

Jälleen koululounas.

Miso-ramen. Tästä ei tullut uutta suosikkia, mutta ei se pahaakaan ollut.

Voisin syödä uudestaankin.

Mochi-jäätelö. Mochi on sellaista sitkeää riisimassaa, joka ei itsessään maistu

juuri miltään. Jäätelön kanssa se oli todella hyvää!

Huomenna on kansallinen vapaapäivä, mikä tarkoittaa, että luentoja ei ole. Voisin opiskella.

Viikko!

Selvisin ensimmäisestä viikosta!

Lähtiessäni en olisi arvannut, kuinka raskasta alku on. Sen lisäksi, että japanin puhuminen on vaikeaa, koko kehonkielen lukeminen täytyy opetella uudestaan. Vielä ei ole mitään suurempia väärinymmärryksiä tapahtunut, pieniä ei lasketa... Rivien välistä lukeminen on suoraan puheeseen tottuneelle yllättävän hankalaa.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ymmärrän japania! Monesti olen ymmärtänyt, mitä minulle sanotaan, mutta en ole osannut vastata. Toivottavasti se tulee muuttumaan jo lähikuukausina. Kuten naapurini sanoi, tämä on todellinen kielihukutus...

Perjantaina oli japanin kielen tasotestiin kuuluva haastattelu. Pääsin tasolle 200, mikä oli tavoitteeni! Olin varma, että minulle sanottaisiin heti, että tervemenoa alkeisiin, sillä hyvä kun saan mitään ymmärrettävää vielä sanottua. Ilmeisesti silti tarpeeksi, sillä en ollut edes rajoilla. Olen tyytyväinen, sillä päätavoitteeni vaihdon ajalle on oppia puhumaan japania.

Koululounas yliopistolla: friteerattua kalaa, nuudeleita, sieniriisijuttua, salaatti, vihreää teetä

Eilen kävimme japanilaisten opiskelijoiden kanssa ensimmäistä kertaa juomassa. Jokainen maksoi saman summan, ja juoda sai kahden tunnin ajan niin paljon kuin halusi. Listasta en ymmärtänyt ihan hirveästi, mutta ainakin siinä oli paljon hyviä drinkkejä. Itse join meloni- ja mandariinidrinkin, joista meloni oli suosikkini, vaikka kummatkin olivat hyviä.

Kuten kuvasta näkyy, se on väärin päin. Jos joku tietää, miten sen saa käännettyä, heitä kommenttia. Ruoka oli hyvää.

Tänään kävin Tokion puolella. Shibuya, Harajuku ja Shinjuku menivät vanhasta muistista ilman karttaa, vaikka edellisestä käynnistä on 4 vuotta! Ei huono. Löysin kaiken, mitä halusinkin (myös ne sivukujilla olleet pienet levykaupat!). Suunnitelmissa oli ottaa valokuvia, joten kamera oli laukussa mukana. Fiksuna ihmisenä olin kuitenkin jättänyt muistikortin asuntolaan... Ja sieltähän se löytyi, tietokoneesta kiinni. Eli ei kuvia Tokiosta.

Seuraavana haasteena onkin saada puhelin/liittymä toimimaan, jotta saisin netin käyttöön myös asuntolan ulkopuolella. Ja toivottavasti ainakin tekstiviestit...

Sain muuten lipun lempibändini Matenrou Operan keikalle! Jee!