Ume

Umen eli japaninaprikoosin (puhutaan paljon myös luumuna) kukinta on varma kevään merkki. Se kukkii tyypillisesti helmikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin, joten sen katselulla ei ole yhtä kiire kuin kirsikan. Minun tapauksessani se tarkoittaa, että sitä ehtii käydä katselemassa useampaan kertaan. Ja kun kukkia käy usein ihastelemassa, niistä tulee otettua enemmän kuin tarpeeksi valokuvia...

Lajikkeita on vaikka minkälaisia. Oma suosikkini on tumman vaaleanpunainen, joka tekee koko puun täyteen kukkia. Tokiossa on useampi umesta tunnettu paikka, ja viime aikoina olenkin kiertänyt useammalla umefestivaalilla.

Ensimmäinen festivaaleista oli Kameido Tenjinillä. Olimme sen verran ajoissa liikenteessä, että kukat olivat vasta aloittamassa kukintaa. Kauniita ne olivat silti! Kun on tottunut siihen, että junamatka Tokioon kestää yli tunnin ja metroa/junaa täyty yleensä vaihtaa se pari kertaa (koska haluan päästä halvalla), tuntui oudolta päästä suoraan yhdellä junalla, jolla ei edes kestänyt kauaa! Kerrankin näin.

Myös nämä ovat Kameidosta

Festivaaliosuus Kameidossa koostui ruokakojuista ja esityksistä. Näimme pätkän esitystä, missä apina teki temppuja puujalkojen kanssa. Jos minulta kysytään, se apina ei näyttänyt kovinkaan iloiselta...

Toinen festivaali oli Umegaokan puistossa. Festivaali pidettiin siellä ainoastaan viikonloppuisin, mutta kukat olivat viikollakin kauniita. Kävinkin paikalla kaksi kertaa, ensin viikolla ja lopuksi viikonloppuna ystävän kanssa.

Nämä ovat lemppareitani

Umegaokassa puut olivat jo selkeästi enemmän kukassa. Koska ume-puita on siellä noin 700, näky oli todella kaunis.

Tästä saa vähän käsitystä siitä, paljonko niitä kukkia oli. Oikeasti niitä oli vielä paljon enemmän!

Vaikka tässä postauksessa kuvissa on vain valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia, umea on myös vihreänä. Näin niitä myös, mutta kuvista tuli valitettavan huonoja...