Kun gaijin työnnettiin junaan sisään

Tämä suomalainen koki tässä eräänä päivänä aikamoisia kauhunhetkiä. Suomalainen oli matkalla Tokiosta asuntolalle (matkaa jäljellä noin tunti), ehkä vähän myöhemmin kuin normaalisti. Pahaa aavistamattomana hän asettui laiturille jonoon, kuten tapana on.

Aseman turvaportit. Kuvan asema ei ole syyllinen tapahtuneeseen.

Juna saapui. Juna oli täynnä. Jono asettui junien kummallekin puolelle, jotta ihmiset pääsevät pois, kuten tapana on. Jono tunkee junaan sisään. Suomalainen jää jalkoihin. Hän päätää odottaa seuraavaa junaa, koska edellinen on niin täynnä, että valkohansikkaiset työntekijät työntävät viimeiset ihmiset ja laukut sisään ovista. Ovien sulkeutuessa jonkun laukku jää vielä väliin. Valkohansikkaat rientävät paikalle ja tunkevat laukkuparan väkivalloin sisälle. Juna lähtee, gaijin (=ulkomaalainen) jää jonon ensimmäisenä odottamaan viiden minuutin päästä tulevaa seuraavaa junaa. Se on hitaampi kuin edellinen, joten se ei kai ole yhtä täynnä.

Seuraava juna tulee. Se on vielä vähän täydempi kuin edellinen. Gaijin ei uskalla tunkeutua sisään, joten hän jää odottamaan kolmatta junaa.

Kolmas juna tulee. Se on yhtä täynnä kuin edellinen. Gaijin valmistautuu koitokseen, ja poisjäävien matkustajien jälkeen hän livahtaa keskelle. On ahdasta. Siinä vaiheessa, kun gaijin kuvittelee, että junaan ei mahdu enää yhtään ihmistä enempää, valkohansikkaiset työntävät sisään vielä viisi. Gaijin koittaa kutistua mahdollisimman pieneksi, ja silti tilaa ei ole. Keskellä vaunua ei ole edes mahdollisuutta pitää mistään kiinni, mutta ihmiset ovat niin tiukasti paketissa toisissaan että ei ole tarvis. Ei ole tilaa mihin kaatua. Sillipurkissakin on tilavaa tähän verrattuna.

 Gaijin koittaa edes pitää laukkunsa matkassa mukana ja olla niin vähän tiellä kuin mahdollista. Paloturvallisuusrajoja ei täällä näköjään tunneta.

Tämäkään asema ei liity tapahtuneeseen.

Puolimatkan tienoilla juna tyhjenee sen verran, että taas on tilaa hengittää. Tässä vaiheessa junassa on vielä niin paljon ihmisiä, että Tampereella bussikuski ajaisi pysäkkien ohi vedoten täyteen bussiin. Vaihtoaseman (ja samalla junan pääteaseman) tullessa ihmiset valahtavat laiturille ja jonottavat ainoisiin ylös meneviin liukuportaisiin. Laiturilta asemalle pääsemisessä kestää melkein kymmenen minuuttia. Olisi siellä ollut portaatkin, mutta niiden löytymiseen väenpaljouden seasta olisi mennyt sama aika, joten gaijin päättää jonottaa.

Jono viimeiseen junaan on huolestuttavan pitkä. Gaijin toivoo hartaasti, että tilaa on edes sen verran, että pieni suomalainen ei joudu kosketuksiin vierustoverin kanssa. Junaa tulee. Istumapaikasta on turha haaveilla, mutta suomalaisen saa pitää oman tilansa, tai ainakin 10 senttiä omaa tilaa. Junan kaartaessa takana oleva pukumies tosin nojautuu inhottavasti selkää vasten. Suomalainen livahtaa väljemmille vesille heti kun mahdollista.

Pitkällä ennen kotiasemaa junan ikkunat ovat niin huurussa, että ulos ei näe. Perillä ilma tuntuu raikkaalta. Suomalainen pitää parin metrin etäisyyden jokaiseen muuhun ulkonaliikkujaan ja kiirehtii (kylmään) luolaansa.