Koko päivän tihkutti vettä ja oli kylmä. Viime aikoina on muutenkin usein ollut niin, että yliopistolla istuessani aurinko paistaa tai on vähintään kuivaa, mutta kun tulee viikonloppu, ja tiedossa olisi kivoja suunnitelmia, sataa. Tai tuulee. Tai on kylmä. (Tai sitten väsyttää muuten niin että ei kuitenkaan jaksa nousta aikaisin ja lähteä. Tästä syytän läksyjen määrää ja flunssaa, joka on onneksi jo ohi.)
Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.
Boso no mura
Boso no mura on museo, jonka alueelta löytyy vanhoja rakennuksia. Alue on on jaettu suunnilleen kauppakatuun, samurain taloon ja maatilaan.
Vanhoja kauppoja
Luultavasti sateisesta säästä johtuen alueella ei ollut juuri ketään muuta kuin me. Aikaa kiertämiseen annettiin hieman päälle tunti, mikä riitti hyvin. Ihan koko aluetta emme ehtineet kiertää, mutta luulen, että jäljelle ei jäänyt mitään kovin tärkeää.
Narita-san
Narita-san on suuri temppeli Naritan kaupungissa. Valitettavasti aikaa ei ollut liikaa, vain noin puoli tuntia, joten en ehtinyt kuin pikaisesti käymään temppelin pihassa. Paikka oli kuitenkin kaunis, ja haluaisin käydä uudestaan, jos täällä joskus paistaisi vaikka aurinko!
Lounas
Portti
Temppelille mentäessä kävellään tällaisen kivan lammen yli.
Narita-san
Samana viikonloppuna oli myös Shichi-go-san -juhla, jolloin 7- ja 3-vuotiaat tytöt sekä 5- ja 3-vuotiaat pojat puetaan kimonoon ja heidän kanssaan käydään temppelissä. Käsittääkseni tarkoitus on juhlistaa ikäkaudesta toiseen siirtymistä. Niinpä myös Narita-sanin pihalla näkyi paljon kimonopukuisia lapsia. Monella lapsella oli hiukset todella kauniisti laitettu ja meikkiä. Omaan silmääni pisti nimenomaan meikki, vaikka se oli hillitty. Ihan kuin olisi katsellut miniatyyriaikuisia.
Sawara
Sawarasta saamassamme opaslehtisessä kerrottiin ensimmäisenä, että kyseiseen paikkaan ei tulla katsomaan nähtävyyksiä. Siitä huolimatta Sawara oli retkemme pisin kohde, vietimme siellä kaksi tuntia...
Aloitimme sakepanimosta (oli myös maistiasia!). Amazake (lämmin, maitomainen, makea sake) oli pahaa, mutta umeshusta (japaninaprikooseista tehty likööri) pidin niinkin paljon että ostin pullon kotiinkin. Juuri tämä umeshu ei ollut ollenkaan hapanta, ja alkoholiakin on vain 8% (tyypillisesti 10-15%). Maultaan se muistuttaa minusta enemmän jälkiruokaviiniä.
Panimolta jatkoimme matkaa kohti karttamuseota!
Maisemaa matkan varrelta
Karttamuseo voitti kyllä vuoden tylsimmän museon palkinnon. Se oli pieni, kahdesta huoneesta koostuva museo, minkä ainoa kiinnostava esine oli tähtikartta. Museo kertoi japanilaisesta ihmisestä, joka oli piirtänyt ensimmäisen kartan Japanista kävelemällä itse ympäriinsä. Suuri teko siihen aikaan, mutta ei sille olisi silti niin paljon aikaa tarvinnut tuhlata. Oltaisi oltu se aika vaikka Narita-sanilla, että olisi ehtinyt näkemään sen kunnolla!
Olisipa ollut aurinkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti