Syksy

Syksy alkaa pikkuhiljaa hiipiä tännekin. Japanilaisilla on jo pitkän aikaa sitten ollut hanskat, huivit, pipot ja toppatakit päällä (ei ihme, että ne jäätyvät sitten kun on oikeasti kylmä), mutta itse menen vielä kesätakissa. Tällä viikolla oli parina päivänä jo alle 10C, joten alkoi suomalainenkin olla vähän viluissaan.

Eikä se mitään, jos vain ulkona olisi niin kylmä. Japanilaisia taloja ei ole rakennettu kylmää ilmastoa varten, joten eristystä ei ole ja ikkunatkin on yksinkertaiset. Puhumattakaan keskuslämmityksestä. Tulos on, että sisällä on jäätävän kylmä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä asunnossani on ilmastointilaite, joka myös lämmittää. Sähkö on tosin niin kallista (viime kuun lasku oli 3000 jeniä, eli n. 27e, vaikka koitin säästää sähköä), että koitan välttää sen käyttöä viimeiseen asti. Yliopiston luokkatilat on sentään lämmitetty!

Tällä hetkellä unelmoin sähköpeitosta, koska kotatsua tänne ei saa tilanahtauden takia mahdutettua... Kaupoissa on myynnissä hirveästi erilaisia peittoja, lämpimiä vaatteita, erikoisalusvaatteita ja lämpöä hohkaavia tyynyjä, mitä voi laittaa vaikka tumppujen sisään.

Syksyyn kuuluu täälläkin ruska.  On muuten todella outoa, kun kaikkialla mainostetaan joulua, mutta ruska on vasta alkamassa! Ei ole joulufiilis, vaikka joululaulut soi kaikkialla ja myyjillä on tonttupuvut päällä, mutta ulkona on vihreää. Muualla Japanissa ruska on nyt jo ohi tai parhaimmillaan, mutta Tokion alueella se on vasta aluillaan. Tällä viikolla tein kaksi ruskaretkeä, toisen maanantaina ja toisen tänään. Maanantaina käytiin pienellä porukalla kiipeämässä Takao-vuorelle, tänään kävin katsomassa erästä puistoa. Takaolla ruska oli todella kaunis, puisto oli vähän pettymys, sillä lehdet oli pääsääntöisesti vielä vihreitä...

Vuorella tuli tietysti kuvattua aika paljon.

Yhdessä vaiheessa reitti kulki tällaisen joen/puron poikki. Paikoitellen oli helpompi kävellä vedessä kuin kivillä.

Onneksi kengät piti vettä, sukat säilyi kuivana!

Muuten kiva reitti, mutta &%# noi portaat. Tässä näkyy vain murto-osa. Sen jälkeen olin possunpunainen suomalainen.

Jäätelöä vuoren huipulla!

Maisemat oli kaiken tuskan arvoiset.

Ja ruska oli kaunis.

Oikeasti puiden välistä näkyi vuoria, mutta oli niin pilvistä, että ne ei tallentuneet kameraan.

Bonuskuva:

Kävin todella mukavan meksikolaisen kanssa teellä. Kakku oli paras tähän mennessä! Mansikkahauduke oli myös mainio. Kahvila oli todella söpö.

J-PAC Bus Tour

..eli vaihto-ohjelmalleni järjestetty kiertoajelu. Ajelimme noin tunnin matkan päähän, kohteina olivat Boso no mura, Narita-san ja Sawara.

Koko päivän tihkutti vettä ja oli kylmä. Viime aikoina on muutenkin usein ollut niin, että yliopistolla istuessani aurinko paistaa tai on vähintään kuivaa, mutta kun tulee viikonloppu, ja tiedossa olisi kivoja suunnitelmia, sataa. Tai tuulee. Tai on kylmä. (Tai sitten väsyttää muuten niin että ei kuitenkaan jaksa nousta aikaisin ja lähteä. Tästä syytän läksyjen määrää ja flunssaa, joka on onneksi jo ohi.)

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Boso no mura

Boso no mura on museo, jonka alueelta löytyy vanhoja rakennuksia. Alue on on jaettu suunnilleen kauppakatuun, samurain taloon ja maatilaan.

Vanhoja kauppoja

Luultavasti sateisesta säästä johtuen alueella ei ollut juuri ketään muuta kuin me. Aikaa kiertämiseen annettiin hieman päälle tunti, mikä riitti hyvin. Ihan koko aluetta emme ehtineet kiertää, mutta luulen, että jäljelle ei jäänyt mitään kovin tärkeää.

Narita-san

Narita-san on suuri temppeli Naritan kaupungissa. Valitettavasti aikaa ei ollut liikaa, vain noin puoli tuntia, joten en ehtinyt kuin pikaisesti käymään temppelin pihassa. Paikka oli kuitenkin kaunis, ja haluaisin käydä uudestaan, jos täällä joskus paistaisi vaikka aurinko!

Lounas

Portti

Temppelille mentäessä kävellään tällaisen kivan lammen yli.

Narita-san

Samana viikonloppuna oli myös Shichi-go-san -juhla, jolloin 7- ja 3-vuotiaat tytöt sekä 5- ja 3-vuotiaat pojat puetaan kimonoon ja heidän kanssaan käydään temppelissä. Käsittääkseni tarkoitus on juhlistaa ikäkaudesta toiseen siirtymistä. Niinpä myös Narita-sanin pihalla näkyi paljon kimonopukuisia lapsia. Monella lapsella oli hiukset todella kauniisti laitettu ja meikkiä. Omaan silmääni pisti nimenomaan meikki, vaikka se oli hillitty. Ihan kuin olisi katsellut miniatyyriaikuisia.

Sawara

Sawarasta saamassamme opaslehtisessä kerrottiin ensimmäisenä, että kyseiseen paikkaan ei tulla katsomaan nähtävyyksiä. Siitä huolimatta Sawara oli retkemme pisin kohde, vietimme siellä kaksi tuntia...

Aloitimme sakepanimosta (oli myös maistiasia!). Amazake (lämmin, maitomainen, makea sake) oli pahaa, mutta umeshusta (japaninaprikooseista tehty likööri) pidin niinkin paljon että ostin pullon kotiinkin. Juuri tämä umeshu ei ollut ollenkaan hapanta, ja alkoholiakin on vain 8% (tyypillisesti 10-15%). Maultaan se muistuttaa minusta enemmän jälkiruokaviiniä.

Panimolta jatkoimme matkaa kohti karttamuseota!

Maisemaa matkan varrelta

Karttamuseo voitti kyllä vuoden tylsimmän museon palkinnon. Se oli pieni, kahdesta huoneesta koostuva museo, minkä ainoa kiinnostava esine oli tähtikartta. Museo kertoi japanilaisesta ihmisestä, joka oli piirtänyt ensimmäisen kartan Japanista kävelemällä itse ympäriinsä. Suuri teko siihen aikaan, mutta ei sille olisi silti niin paljon aikaa tarvinnut tuhlata. Oltaisi oltu se aika vaikka Narita-sanilla, että olisi ehtinyt näkemään sen kunnolla!

Olisipa ollut aurinkoista.

Matenrou Opera + Kawasaki

Kävin viime viikolla taas keikalla. Matenrou Opera on ihan ykköslempparibändini, joten niiden takia voi lähteä vähän kauemmaskin. Tällä kertaa keikka oli Kawasakissa, jonne ei junalla kuitenkaan mennyt kuin noin tunti. Vertailun vuoksi mainittakoon, että tunti menee myös esimerkiksi Harajukuun, jossa on käynyt jo aika monta kertaa. Muutenkin tunti tuntuu täällä ihan normaalilta ajalta junailuun, eikä se tunnu edes pitkältä. Suomessa taas tunti junalla on jo paljon isompi asia! 

Saavuin Kawasakiin aikaisin, koska halusin ehtiä kiertelemään ennen keikan alkua. Todellisuudessa ehdin kiertämään tasan yhden ostoskeskuksen, koska sieltä löytyikin monta kauppaa joissa oli ihan pakko käydä...

Itse keikka oli sitä mitä mainostettiinkin - paljon metallia. Bändejä oli yhteensä viisi (No Limited Spiral, Galneryus, Nocturnal Bloodlust, NoGod ja Matenrou Opera). Neljää ensimmäistä en juurikaan kuuntele. No Limited Spiral oli ainoa oikeasti huono.

Matenrou Opera ei ole ehkä kaikista karismaattisin  live-esiintyjä, mutta musiikkilliset ansiot ylittää kaikki muut. Settilista tosin oli oudohko:

- Burning Soul

- Independent

- Kumo no ito

- Jolly Roger ni sakazuki o

- Eternal Symphony

Ja encorena oli kaikkien bändien laulajien yhteisversio Gloriasta.

Viimeiset pari viikkoa on olleet kiirettä ja flunssaa. Tämän viikonlopun riennoista lisää ihan pian. ^o^/

Festivaaleja!

Yliopistofestivaali

Päälava

Torstaista maanantaihin oli yliopiston kulttuurifestivaalit. Yliopiston eri kerhot ja muut ryhmät olivat valmistaneet esityksiä ja erilaisia kojuja kampusalueelle. Paljon oli ruokaa ja musiikkia. Itse kävin kiertämässä alueella torstaina, perjantaina ja lauantaina.

Yakiudon, eli paistettua paksua nuudelia, oli hyvää.

Omat odotukseni olivat ehkä vähän korkealla, joten lopullinen festivaali ei ollut niin erikoinen. Kaikki oli aika kallista, ja vaikka ruoka oli hyvää, muu ohjelma oli vähän tylsää. Japanilaiset olivat tosin toteuttaneet kaikki omat kojunsa viimeistä myöten vaivalla. Tosin osa mainostajista oli hieman turhankin innokkaita saamaan ulkomaalaiset kojullensa...

Kartat olivat myös aika huonoja, joten suurimman osan aikaa minulla ei ollut tietoa missä tapahtuu mitäkin. Kampusalue on sen verran suuri, että siellä ei välttämättä sattumalla törmää siihen mitä etsii...

Tällaisia mainoksia oli joka paikassa. Ja oli ne kyllä hienoja!

Animessa/mangassa/doramassa koulufestareilla on aina kauneuskilpailu.

Niin oli meilläkin! En harmi kyllä päässyt katsomaan.

Festivaalikartta

Matsuri

Sunnuntaina pääsin osallistumaan erään alueen pyhäkköjen matsuriin, eli festivaaliin. Suomalaisen vaihtarin Jonnan tuutori kutsui muutamat meistä suomalaisista osallistumaan juhlaan, mikä oli minusta aivan mahtavaa!

Tämä kyseinen matsuri järjestetään vain noin joka seitsemäs vuosi, joten ajoitus oli kyllä aikamoinen onnenpotku. Jonnan tuutori selitti, mistä tämä matsuri oli syntynyt, mutta yksityiskohdat jäivät minullekin epäselviksi. Jotenkin se liittyi siihen, että pariskunta oli mennyt pyhäkölle pyytämään lasta, joka oli heille siunaantunut, ja sitä nyt kai sitten juhlittiin. 

Festivaali piti sisällään omikoshin (kannettava pyhäkkö) kantamista kulkueena läheisillä kaduilla. Kulkueissa oli myös taiko-rummun soittajia ja paljon väkeä! 

Kulkuetta ja omikoshi

Aina lyhyen matkan välein kantajat pysähtyivät esittelemään omikoshia yleisölle, jota oli kerääntynyt kadun varsille runsaasti. Tähän esittelyyn kuului muun muassa omikoshin heittäminen ilmaan (ja kiinniotto)... Se oli aika hurjaa, kun ajattelee, että rakennelma painaa ihan valtavasti.

Festivaalissa kannettiin neljää eri omikoshia, jotka kaikki symboloivat eri asioita. Sen kulkueen omikoshi, johon itse osallistuin, on synnytyksessä avustaneen sairaanhoitajan omikoshi. Jokaisen kulkueen jäsenet olivat pukeutuneet oman ryhmänsä happi-takkiin (jonka selkämys näkyy kuvassa). Myös me suomalaiset saatiin samanlainen takki, mutta täytyy myöntää, että japanilaisen päälle se sopi paljon paremmin...

Matsurin juliste

Tauoilla menimme taukopaikkana toimivaan japanilaisen talon pihaan, missä oli ruoka- ja juomatarjoilu.  Tänä vuonna taukopaikkana toimiva talo oli todella suuri (näkyy kuvassa vain osittain).

Temppeli

Juhla huipentui omikoshin kantoon temppelille. Myöhemmin illalla se vielä palautettiin omaan kotitemppeliinsä, mutta sitä emme olleet katsomassa.

Kun omikoshi oli saatu temppeliin, lähdimme Jonnan tuutorin kotiin illalliselle. Oli todella hienoa päästä japanilaiseen kotiin vierailemaan. Talo oli hyvin japanilainen, eli istuimme koko illan lattialla pikkuruisen pöydän ääressä, ihanan lämpimän sähkömaton päällä. Haluan sellaisen itsellenikin...

Ruokakaupassa

Kävin tänään taas ruokaostoksilla, ja viimein muistin ottaa kuvia! Jostain syystä puolet kuvista eivät tallentuneet puhelimelleni, kun yritin niitä vaivihkaa ottaa...

Tämän postauksen kuvat on Maruetsusta, joka on toinen lähistön suurista ruokakaupoista. Toinen on läheisen Aeon-tavaratalon alakerrassa. Käyn kummassakin säännöllisesti, mutta Aeon on käytännössä koulumatkani varrella, joten siellä tulee käytyä ehkä hieman useammin. Toisaalta hedelmät kannattaa ostaa Maruetsusta tai sen edessä olevasta pienestä hedelmäkaupasta. Hinnan puolesta veikkaisin, että kummatkin ovat samalla tasolla.

Hedelmäosastoa

Hedelmät on usein harmillisen kalliita. Viime aikoina persimonit ovat olleet sesongissa, ja tänään niiden hinta oli vain 49 jeniä (verottomana)! Euroissa se on ehkä 40 senttiä, tai jopa alle. Hinnat ilmoitetaan pääosin verottomana. Usein hintalapussa on verottoman hinnan alla myös verollinen hinta, mutta ei kuitenkaan aina. Suomeen verrattuna veron osuus on kuitenkin aika pieni, mutta kun ostaa paljon kerralla, menee ainakin minun arvioni aina ihan solmuun...

Tällaisia kasoja on usein...

Erilaisia kaloja

Mustekalan lonkeroita. Näyttää hyvältä!

Kalaa täällä löytyy paljon erilaista! Kaikki pakkaukset ovat myös mukavan pieniä. Myös yhden hengen taloudessa elävä saa järkevän määrän ruokaa ostettua kerralla, kun ei tarvitse ostaa niin järjettömästi kerralla. Lihaa ja kalaa saa sellaisia annoksia, joista riittä ävain yhdeksi kerraksi. Olen pitänyt tästä paljon, sillä viikolla syön lähinnä koulun ruokalassa. Koska kopissani ei ole pakastinta, on huomattavan helpotus pystyä ostamaan vain parin päivän ruuat kerrallaan. Eikä tuohon jääkaapinkuvatukseen enempää mahtuisikaan...

Söin tällä viikolla muuten ensimmäistä kertaa possun vatsalaukkua ja kalmaria. Kaikkea sitä.

Juomahylly. Löytyy jos jonkunlaista teetä ja kahvijuttua. Ja limsaa.

Kraanavesi maistuu tällä oudolta, vaikka se juomakelpoista onkin. Lisäksi en ole saanut asuntolan raanasta kädenlämpöistä kylmempää vettä, joten tällä hyllyllä tulee vierailtua usein. Koitan opetella juomaan kylmää teetä, koska se on ehkä hieman terveellisempää kuin mehujen litkiminen...

Pakkausalue

Suomalaisesta marketista japanilainen eroaa eniten siinä, miten kassa toimii. Tavarat kerätään koriin (kärryjä ei täällä varsinaisesti ole, paikallinen versio on sellainen mihin laitetaan kaksi koria). Kori laitetaan kassapöydälle, jossa ei ole liukuhihnaa, josta myyjä piippaa ne laitteelleen ja siirtää sitten toiseen koriin. Joissain kaupoissa tämä piipattujen tavaroiden kori on eri värinen kuin piippaamattomien. Maksuttua siirrytään pakkauspöydille, joissa saa rauhassa laittaa tavarat muovipussiin, jonka saa ilmaiseksi tai pienellä maksulla kassalta. Kassahenkilöstö yleensä kysyy muovipussin tarpeesta, mutta kassalla on yleensä myös läpyskä, jonka koriin laittamalla ei saa pussia. Nolot tavarat, kuten terveyssiteet tai karvojenajeluvälineet, saa halutessaan myös läpinäkymättömään harmaaseen pussiin, jonka nimesin nolouspussiksi. Normaali valkoinen kaupan muovipussi on läpinäkyvähkö, mutta minusta nolouspussi kyllä paistaa läpi selvemmin kuin jos kyseiset tavarat olisivat muiden ostosten seassa...

Pakkaamisen jälkeen tyhjä kori pitäisi jättää tuollaiseen pöydän vieressä olevaan koriin.

Minulla on tosiaan nyt lomaa, joten ajantaju on kadonnut täysin. Torstaista eiliseen olen vain juhlinut erilaisilla festivaaleilla, joista lisää huomenna. Huomenna on vielä kansallinen vapaapäivä (kulttuurin päivä), joten Tokio kutsuu!

Kunhan saan tämän koppini siivottua, on luvassa postausta myös asumisolosuhteista...