Kotiutumista

Vihdoin Japanissa ja aikaa päivittää blogi!

Ensimmäiset muutama päivä takana. Täällä on tukahduttavan kuumaa ja kosteaa, varsinkin verrattuna siihen +8C sateiseen lämpötilaan, jossa lähdin Suomesta. Täällä on paistanut aurinko, päivisin on hellettä mutta illalla viilenee jo niin, että t-paita on liian vähän.

Muutin maanantaina asuntolaan, jossa asuvat kaikki oman vaihto-ohjelmani opiskelijat. Muita vaihtareita en ole vielä hirveästi nähnyt, tosin viimeiset pari päivää olen ollut toisen Itä-Suomen yliopistosta tulleen tytön kanssa ostoksilla iltaisin.

Eilen kävin aamulla rekisteröitymässä ulkomaalaiseksi asukkaaksi. Tätä pelkästään japaniksi hoidettavaa prosessia varten meitä vastassa oli vapaaehtoisia (useimmat vanhahkoja) japanilaisia, jotka auttoivat lomakkeiden täyttämisessä ja tulivat henkilökohtaisesti saattamaan meidät ward officeen. Minua avusti herttainen pappa, ja matkalla kävelin erään vanhan rouvan kanssa, joka oli kovin kiinnostunut Suomesta. He kummatkin puhuivat englantia, mikä oli hyvä tällaiselle kielitaidottomalle alienille... Tähän asti olen muutenkin pärjännyt vielä englannilla.

Asunto on juuri sitä mitä odotin - vanha ja huonossa kunnossa. Sisälämpötila on järkyttävän kuuma (..en uskalla edes ajatella kuinka kylmä on sitten talvella), kaikki on likaista ja tilaa on vähän. Japanissa on tapana pitää sisälläkin tossuja, ja koska lattiani ovat niin likaiset, kävin myös itsekin ostamassa sellaiset... Yhden hyppivän hämähäkin jouduin jo poistamaan, hyh.

Eilen Chibaminatossa ja Inagekaiganissa seikkaillessa puissa oli niin isoja hämähäkkejä, että toivon todella, ettei niitä eksy sisälle. : S Kokoa oliihan reilusti enemmän kuin suomalaisilla lukeilla. Ette halua tavata niitä (enkä minäkään).

Huomenna on ensimmäinen koulupäivä, jee!

Tässä on kuva asuntolan pihalta

Katunäkymä Inagessa

Kanakeitto

Blogini nimi aihettaa syystäkin ihmettelyä.

Selitys: Kanakeitto on hyvää.

Lisäksi se on tarpeeksi random kuvaamaan suhdettani Japaniin: kieli- ja lukutaidoton ulkomaanalien, joka ei tiedä mistään mitään eikä edes osaa mitään!

Nimi kertoo myös kahden kulttuurin kohtaamisesta. Minun tuntemani kanakeitto onkin Japanissa jotain aivan muuta. Voin lähtiessäni luulla, että perillä kohtaamani kanakeitto on samaa kuin täällä syömäni. Se voi ensimaistelulta vaikuttaa tutunomaiselta, mutta lopulta osoittautuukin aivan erilaiseksi. Lopulta saatan miettiä, onko se kanakeittoa ollenkaan!

Ja täytyy myöntää, että onhan kanjit aika paljon näyttävämpi kirjoitustapa kuin mikään muu.

Paperisota

Kaikki aina sanovat, että vaihtoon valmistautumisessa kuluu noin vuosi ennen varsinaista lähtöä. Omalla kohdallani aikaa todellakin kului lähemmäs vuosi (rahamäärää en uskalla edes ajatella...).

Hakeminen

Oman yliopistoni Itä-Suomen yliopiston hakuprosessi on kohtuullisen helppo. Eniten päänvaivaa aiheuttaa motivaatiokirje - itselläni se oli edellisestä vuodesta jo valmiina, vaikka kaipasikin muokkausta. Lomakkeet ovat englanniksi, mutta kohtuullisen yksinkertaiset täyttää. 

Japanilaisen yliopiston hakupaperit olivatkin sitten astetta vaativammat täyttää. Uuden motivaatiokirjeen (myönnän, että käytin osittain samaa kuin omaan yliopistooni lähettämä) lisäksi vaatimuksena oli kaksi suosituskirjettä, virallisia papereita, opintosuunnitelmaa, monisivuiset hakemuspaperit, todistus englannin kielitaidosta ja valokuvia. Aiemmin Chiban yliopistoon meiltä hakeneet eivät ole tarvinneet japaninopettajan suositusta, mutta tänä vuonna tilanne oli toinen, vaatien minulta monta ylimääräistä puhelinsoittoa, pari stressintäyteistä vuorokautta ja yhden extempore-matkan Joensuuhun. 

Toisaalta tänä vuonna en olisi tarvinnut TOEFL-testin tulosta. Harmi kyllä olin jo ehtinyt sen hankkia, mikä olikin oma seikkailunsa. Varasin testiaikani harmillisen myöhään, joten Suomen kaikki ajat oli jo menneet. Päädyin matkustamaan Tallinnaan tekemään testin. Pari viikkoa ennen testiaikaani sain kansainvälisten asioiden koordinaattorilta sähköpostia, jossa kerrottiin, että tänä vuonna vaatimuksena ei olekaan enää virallista testiä, vaan englanninopettajan kirjoittama lausunto riittää. TOEFL-testi maksaa yli 200 euroa, eikä sen peruuttaminen ole ilmaista, joten päädyin kuitenkin sen tekemään. Onpahan nyt testattu, että englannintaitoni on loistava! : ) 

Lopulta halupaperit liitteineen olivat monen mutkan kautta Chibassa, ja monen kuukauden odotus alkoi.

Hyväksyntä

Lopullinen hyväksyntä Chiban yliopistosta saapui myöhässä. Koska omassa yliopistossani oli koordinaattori vaihtunut tässä välissä, ei Chibasta tullut informaatio päätynyt minulle asti. Lisäksi Posti hukkasi hyväksymiskirjeeni Kuopion lajittelukeskukseen. Kaiken tämän seurauksena sain seuraavan hakemukseni Japaniin myöhässä Chiban ilmoittamasta deadlinesta...

Certificate of Eligibility

Kyseinen myöhässä ollut hakemus oli hakemus Certificate of Eligibilityä (CoE) varten. Tätä todistusta tarvitaan lopullisen viisumin hakemiseen. Chiban yliopistosta tuli minulle esitäytetty lomake, joten täyttäminen oli sinänsä yksinkertaista, mutta huolellisuutta vaativaa. Liitteitä tarvittiin jälleen kiitettävä määrä, pankkitilin sisällöstä passikuviin... Arvioitu käsittelyaika on 1-3 kuukautta, mutta onneksi omani saapui jo heinäkuussa, eli noin kuukauden käsittelyajan jälkeen. Suuri helpotus!

Viisumi

Kun CoE on saapunut, voi mennä Helsinkiin suurlähetystöön hakemaan lopullista viisumia. Itse hain omani vasta elokuun lopulla. Hakemuksista tämä oli luultavasti helpoin täyttää, sillä tarvittavat liitteet oli jo kasassa, eikä lomakkeen kysymyksetkään aiheuttaneet lopulta kovin paljoa päänvaivaa. Ongelmakodatkin selvisivät yhdellä sähköpostilla Chiban koordinaattorille (joka on muuten vastannut lukuisiin sähköposteihini aina nopeasti ja hyvin!).

Mihin soppaan olen mennyt nenäni tunkemaan?

This blog is only in Finnish. Sorry!

Ihan ensimmäinen soppa on tällä kertaa ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen. Osa lukijoistakin tietää, että bloggaushistoriani on lyhyt ja surkea, joten älkää odottako liikoja. Blogin kirjalliset ansiot eivät välttämättä ole aina loistavat. ; )

Olen siis lähdössä vaihto-opiskelijaksi Japaniin, Chiban kaupunkiin. Chiba sijaistee hyvin lähellä Tokiota, siellä on n. 900 000 asukasta ja meri. Siinä olikin oikeastaan kaikki, mitä tulevasta kotikaupungistani tiedän.

Tunnelma tällä hetkellä on kauhunsekainen innostus. Kun jotain on suunnitellut ja odottanut 10 vuotta, tuntuu unelman toteutuminen epätodelliselta. Japani ei ole minulle kaikista helpoin vaihtoehto: olen käytännössä luku- ja kielitaidoton. Vaikka olen japania opiskellut, käytännön kielitasoni on 0. Eniten jännittää ruoka, sillä Japanissa soijaa on kaikkialla, ja olen sille allerginen.

Blogini kommentointi on auki, joten kommentoikaa ihmeessä! Otan vastaan ehdotuksia blogitekstien aiheisiin, sillä kirjoitan mielelläni siitä, mistä te haluatte lukea! Muuten kirjoitan sellaista blogia, minkä itse koen mielenkiintoiseksi. Kielioppikukkahatun jätän Suomeen.

Tulevaisuudessa kirjoitan kokemuksiani elämästä Japanissa suomalaisesta näkökulmasta. Lupaan myös valokuvia, joten jatkossa on varmasti mielenkiintoisempaa katseltavaa ja luettavaa kuni tämä ensimmäinen räpellys. Minusta olisi mukavaa, jos kommenttiosioon kirjoittaisitte myös omista kokemuksistanne ja mielipiteistänne.