Tämä kaveri on Yokohaman liskokahvilasta. Kuvastaa oloja myös asuntolassa.
Juhannus kai oli ja meni, täällä se ei näkynyt. Vihdoin on alkanut sataa, mutta samalla on kuuma. Asuntoni on muuttunut ihanaksi kuumankosteaksi terraarioksi, joka lämpiää heti kun aurinko paistaa viisi minuuttia. Ja lämpö ei lähde sitten millään. Talvella lämpö karkasi salamana ulos, mutta nyt tätä koloa ei saa viileäksi millään, paitsi ilmastoinnilla (maksaa rahaa). Leipä homehtuu noin kahdessa päivässä oston jälkeen.
Levitin lattiani täyteen torakka-ansoja, mutta yhtäkään ei ole vielä pyydystänyt (enkä nähnytkään, sen puoliin). Banaanikärpäset sen sijaan suunnittelevat ilmeisesti maailmanvalloitusta, sen kokoinen ongelma niistä on tullut. Laitoin niillekin ansoja, joten luola on ollut viime aikoina yhtä ötökkäansaa. Ei liene yllätys, että ötökät eivät ole minun parhaita ystäviäni...
Olosuhteista johtuen ruuantähteiden kanssa saa olla aika tarkka, sillä vaikka ei ajattelisi ötököitä, ne alkaa kuitenkin haisemaan nopeasti. Samasta syystä juodun nykyään tiskaamaan päivittäin. Naapurini ei auta hajuongelmaa, se säilöö roskansa ensin pari viikkoa parvekkeella, sen jälkeen käytävässä. Että tervetuloa vain, öttiäiset.
Kesäkuu on ollut hieman mikään-ei-onnistu -kuu. Olen koittanut päästä kaverini kanssa iltapäiväteelle, mutta aina kun suunnitelmasta päätetään, tulee viime hetkellä jotain - joko jompikumpi sairastuu, tulee pakollinen meno virastoon hoitamaan vakuutusasioita tai muuten jotain, mitä ei voi siirtää. Olen lisäksi joutunut juoksemaan koulun toimistossa selittämässä tai selvittämässä, voinko nyt kuitenkaan ottaa kurssia y, koska se on liian samanlainen syksyllä suorittamani kurssin kanssa. Nyt kaiken pitäisi olla vähäksi aikaa selvillä.
Kaiken lisäksi tietokoneeni ei enää tunnista puhelintani, eli kuvien lataaminen on hienoisen tuskan takana.
Viime aikoina arki on mennyt opiskelee-syö-nukkuu-opiskelee -linjalla. Koska en viikonloppuisin juuri ehdi tehdä läksyjä, kaikki kasaantuu viikolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti