tiistai 28. kesäkuuta 2016

Terveisiä terraariosta

Tämä kaveri on Yokohaman liskokahvilasta. Kuvastaa oloja myös asuntolassa.

Juhannus kai oli ja meni, täällä se ei näkynyt. Vihdoin on alkanut sataa, mutta samalla on kuuma. Asuntoni on muuttunut ihanaksi kuumankosteaksi terraarioksi, joka lämpiää heti kun aurinko paistaa viisi minuuttia. Ja lämpö ei lähde sitten millään. Talvella lämpö karkasi salamana ulos, mutta nyt tätä koloa ei saa viileäksi millään, paitsi ilmastoinnilla (maksaa rahaa). Leipä homehtuu noin kahdessa päivässä oston jälkeen.

Levitin lattiani täyteen torakka-ansoja, mutta yhtäkään ei ole vielä pyydystänyt (enkä nähnytkään, sen puoliin). Banaanikärpäset sen sijaan suunnittelevat ilmeisesti maailmanvalloitusta, sen kokoinen ongelma niistä on tullut. Laitoin niillekin ansoja, joten luola on ollut viime aikoina yhtä ötökkäansaa. Ei liene yllätys, että ötökät eivät ole minun parhaita ystäviäni... 

Olosuhteista johtuen ruuantähteiden kanssa saa olla aika tarkka, sillä vaikka ei ajattelisi ötököitä, ne alkaa kuitenkin haisemaan nopeasti. Samasta syystä juodun nykyään tiskaamaan päivittäin. Naapurini ei auta hajuongelmaa, se säilöö roskansa ensin pari viikkoa parvekkeella, sen jälkeen käytävässä. Että tervetuloa vain, öttiäiset.

Kesäkuu on ollut hieman mikään-ei-onnistu -kuu. Olen koittanut päästä kaverini kanssa iltapäiväteelle, mutta aina kun suunnitelmasta päätetään, tulee viime hetkellä jotain - joko jompikumpi sairastuu, tulee pakollinen meno virastoon hoitamaan vakuutusasioita tai muuten jotain, mitä ei voi siirtää. Olen lisäksi joutunut juoksemaan koulun toimistossa selittämässä tai selvittämässä, voinko nyt kuitenkaan ottaa kurssia y, koska se on liian samanlainen syksyllä suorittamani kurssin kanssa. Nyt kaiken pitäisi olla vähäksi aikaa selvillä.

Kaiken lisäksi tietokoneeni ei enää tunnista puhelintani, eli kuvien lataaminen on hienoisen tuskan takana. 

Viime aikoina arki on mennyt opiskelee-syö-nukkuu-opiskelee -linjalla. Koska en viikonloppuisin juuri ehdi tehdä läksyjä, kaikki kasaantuu viikolle...

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kukkia

Kesä on japanilaisten mukaan vasta alussa, vaikka minusta täällä on jo pitkään ollut kesä... Todella kauniin ja lämpimän jakson jälkeen nyt on vuorossa sadekausi. Virallisesti Chiban ja Tokion alue ovat olleet sadekaudella nyt noin viikon, mutta toistaiseksi sää on ollut lähinnä aurinkoista, muutamaa sadepäivää lukuunottamatta. Ilmankosteus tosin on välillä niin korkea, että on hankalaa hengittää, ja vaikka lämpöä ei olisi kuin noin 20C, tulee hiki pelkästä kävelystä.

Toisen lukukauden ensimmäinen jakso loppui juuri, joten se tarkoittaa välikokeita... Viime viikon maanantaina oli kielioppikoe, tiistaina kaksi esitelmää ja puhe sekä torstaina kanjikoe. Nyt alkoivat osaltani viimeiset uudet kurssit, jotka ovat Project work for exchange students, Popular cuture B ja Japanese grammatical system. Japanintunnit pysyvät samoina. Kiirettä siis pitää loppuun asti.

Kesän tulo tarkoittaa myös kukkien tuloa, mikä tarkoittaa valokuvausretkiä. Tässä vielä vasta kevään kukkia!

Tienvarresta löytyi tällaisia

Sekä yliopisto, asuntola että tienvarret on täynnä näitä puskia! Alempi kuva samaa.



Visteria



Vaaleanpunainen visteria

Tämä puu on satoja vuosia vanha. Se on myös ollut ykkösenä jossain maailman unelmapaikkojen listassa. 

Atsalea


Baby blue eyes


Tämän lajike on tuntematon

Visteria

Ensimmäistä kolmea kuvaa lukuunottamatta kaikki on yhdestä puutarhasta. Sinne meni Chibasta kolmisen tuntia junalla, se oi täynnä ihmisiä mutta silti sen arvoista. Sieltä sai myös visteriankukkien makuista jäätelöä! Päivä oli todella tuulinen, joten hyvien kuvien saaminen oli tuskan takana. Onneksi mukana oli kaveri, jota kiinnosti myös ottaa miljoona kuvaa samasta puskasta...

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Naisena Japanissa

Teksti perustuu omiin kokemuksiin ja kavereiden kanssa käytyihin keskusteluihin, mutta pääosin opinnoissa esiintulleisiin seikkoihin. En ota vastuuta, jos joku kokee asiat toisin.

Jokapäiväinen elämä tuntuu täällä olevan monessa suhteessa pari vuosikymmentä Suomea jäljessä. Yksi sellainen osa-alue on sukupuolten välinen tasa-arvo (ja sen olemattomuus).

Vaikka naisia on yliopistoissakin todella paljon, uran luominen on vaikeampaa, koska nainen oletusarvoisesti jää kotiin mentyään naimisiin. Vaikka yhä useampi nuorista naisista haluaa myös työuran, on etenemismahdollisuudet reilusti huonommat kuin miehillä. Omassa tuttavapiirissänikin moni sanoo haluavansa naimisiin ja jäädä sitten kotiin. Ja toisaalta - voiko heitäkään moittia, kun työelämässä menestystä haluava nainen saa osakseen jatkuvaa kritiikkiä vanhoilta ukoilta... Töitä kyllä saa helpohkosti, mutta tarjolla on paljon osa-aikaisia ja matalapalkkaisia töitä, joissa ylenemismahdollisuutta ei ole.

Työelämän ja perheen yhdistämistä vaikeuttaa reilusti se, että päivähoitopaikkoja on paljon vähemmän kuin sinne on halukkaita. Kaikista arvostetuimpiin paikkoihin on jopa pääsykokeet. Koulukin aiheuttaa äideille päänvaivaa, kun kouluruokailua ei kaikkialla ole. Lapsen lounaslaatikko on jatkuvan tarkkailun alla, kun koulun henkilökunta pitää lounasta osoituksena äidin rakkauden määrästä. Ihanteellinen lounas on kaunis ja terveellinen, mutta myös käsin tehty. Jos ostaa valmiin kaupoissa myytävän lounasrasian tai käyttää pakasteruokaa, saattaa saada koululta huomautuksen. Kunnon äiti myös ompelee kaiken maailman liinoja ja pussukoita, joita koulu vaatii. Kaiken tämän hoitaminen tietysti hankaloituu, jos samalla aikoo tehdä töitä täyspäiväisesti. Japanissa työpäivä harvoin loppuu viiteen, jos ei ole virkamies.

Viime aikoina Japanikin on herännyt siihen, että naisten työpanos olisi tarpeen. Nykyinen pääministeri, jonka politiikka on pitkälti hienojen nimien antamista suureellisille tavoitteelle, kutsuu naisten työllisyyden lisäämistä womenomicsiksi. Tavoitteena oli alunperin, että vuoteen 2020 mennessä johtoportaassa olisi 30% naisia, mutta se ei tule toteutumaan, joten tavoitettakin on laskettu huomattavasti. Toisaalta Japanin suuri huoli on todella alhainen syntyvyys. Nuorten annetaan ymmärtää, että on paras tehdä lapset nuorina - sitä varten on jopa kouluissa jaettu lehtisiä, joissa kerrotaan, että naisen hedelmällisyys on huipussaan 21-vuotiaana. Siihen liittyvä diagrammi on piirretty siten, että se näyttää, kuin hedelmällisyys laskisi radikaalisti sen jälkeen.

Lisää löytyy englanniksi mm. täältä: http://www.japantimes.co.jp/opinion/2015/12/31/commentary/japan-commentary/abes-womenomics-program-isnt-working/#.V1VzL_mLTIV



Vaunu vain naisille, löytyy lähes joka junasta ja metrosta

Jokapäiväisessä elämässä näkyvä asia on junien ja metrojen vain naisille tarkoitetut vaunut. Tokiossa nämä vaunut ovat vain naisille tosin ainoastaan aamun kovimmassa ruuhkassa. Seksuaalinen häirintä on ruuhkassa pakkautuessa niin yleistä, että on tarve erilliselle paikalle, johon miehet eivät pääsääntöisesti saa tulla. Ongelmaan ei sinänsä ole puututtu, vaan kivasti kierretty lakaisemalla se maton alle - jos ei pidä häirinnästä menkööt naiset omaan vaunuunsa. Tietysti on parempi, että on edes se, mutta tehokkaampaa ehkä olisi puuttua siihen itse häirintään.. Ilmapiiri tosin ei kannusta esimerkiksi häirintätilanteessa käyttämään kovaa ääntä tai kertomaan ulkopuolisille asiasta, vaikka siihen kannustavia kampanjoita aina välillä järjestetään. Yleinen ilmapiiri tuntuu olevan vain kääntää katse muualle ja vaieta asiasta.

Ulkonäköodotuksista ja paineista saisi vaikka kokonaisen kirjan. Yleisin käytäntö on, että hame/shortsit saa olla todella lyhyt, mutta paita mielellään solisluihin asti. Rintavakoa ei todellakaan saa näkyä, ja avonainen kaulus saa todellakin katseita osakseen. Ihanteellista on myös peittää olkapäät, mutta kyllä täällä toppejakin myydään - kesä näyttää, miten paljon niitä käytetään.

Kauneusihanteista vallassa ovat vaalea iho ja söpöys. Vaikka olisi pilvistä, usea nainen kulkee päivänvarjon alla, jottei vain rusketu. Meikkien ja vaatteiden avulla koitetaan näyttää nuorilta, mutta liika erottuminen joukosta on pahasta. Tyyli on naisellisempaa kuin mitä Suomessa usein näkee, mutta silti hillittyä.