Matkailua, osa 7: Hiroshima

Minnan matkailumainonta jatkuu kaksi kuukautta matkan tapahtumisen jälkeen. Osassa 7 on aiheena Hiroshima!

Hiroshimassa jatkoin heti matkaa Miyajiman saarelle. Olin siellä perillä jo ennen yhdeksää aamulla... Halusin ehdottomasti päästä näkemään Itsukushiman pyhäkön nousuveden aikaan, ja olin lopulta jopa aikaisessa. Oli todella hauskaa seurata, kun vesi pikku hiljaa nousi!

Torii-portti meressä

Saarella oli paljon puolikesyjä peuroja

Itsukushiman pyhäkkö - sekin on vedessä

Tämä on pyhäkön sisäpihalta

Kävin saarella vain pyhäkön ja torii-portin takia. Maisemat olisivat varmasti olleet kauniit pidemmälläkin... Olisin halunnut käydä katsomassa maisemia vuoren huipulta, mutta aika oli valitettavan rajallinen, sillä olin Hiroshiman alueella vain puolitoista päivää...

Hiroshiman kaupunki oli todella erilainen aikaisempiin siinä, että mitään vanhaa ei ole jäljellä. Siinä missä muut käymäni kaupungit mainostivat itseään historiallisilla rakennuksilla, Hiroshiman nähtävyydet liittyvät vahvasti atomipommiin. Pidin kaupungin tunnelmasta todella paljon.

Atomipommimuistomerkki

Rakennus, joka selvisi

Atomipommille on pystytetty useita muistomerkkjä. Vaikuttavin on rakennus, joka selvisi jokseenkin pystyssä, sillä se sijaitsi niin lähellä räjähdyspistettä, että pommin voima osui suoraan ylhäältä jättäen pystyrakenteet paikalleen. Hiroshiman kaupunki pitä rakennusta siinä kunnossa, missä se oli pommin jälkeen. Silloin, kun itse vierailin paikalla, rakennus oli osittain korjauksessa. Korjaus päättyi lähtöäni seuraavana päivänä...

Muistomerkkejä on sijoitettu ympäri rauhanpuistoa. Yllä on kuva rauhankellosta, jota pääsi soittamaan itse. 

Vielä lähikuvaa

Pommin räjähdyspaikan alapuolella on tällainen pieni kyltti

Tämän enempää en ehtinyt nähtävyyksiä kiertää, kun oli jonkun Anli Pollicinon konsertti...

Golden week = concert week

Viime viikolla oli useampi kansallinen vapaapäivä peräkkäin, eli golden week. Monet töissä käyvistä kavereistani saivat koko viikon vapaaksi, mutta meillä pidettiin tunnit normaalisti maanantaina ja perjantaina.. Osa opettajista tosin perui tuntinsa, mutta eivät tietenkään minun. Kaikki varoittelivat ennakkoon, että golden weekin aikaan ei kannata matkustaa, koska junat on täynnä ja kaikkialla on ruuhkaa, mutta itse en kyllä huomannut Tokiossa tai muualla mitään suurta joukkoryntäystä. Epäilen olleeni epätyypilliseen aikaan liikkeellä.

Oma golden weekin ohjelmani oli hyvin konserttipainotteinen. Loman aikana tuli käytyä viidessä konsertissa ja kaksi kertaa pienemmillä reissuilla Tochigin prefektuurissa. Konserteissa näin yhteensä 17 eri bändin esitykset, mukaanlukien Anli Pollicino ja Matenrou Opera.

Tämä ei ollut lähelläkään Golden weekiä, mutta tosella hyvä konsertti silti!

Täällä ne festarit pidettiin!

Luku on noin suuri siksi, että joukossa oli myös yhdet festarit, joissa kokonaisesiintyjämäärä oli 30 bändiä... Bändit oli jaettu neljälle lavalle, mutta silti ohjelma kesti klo 14-20. Viimeisten esiintyjien kohdalla alkoi väsyttää sen verran, että jätin pari väliin ja lähdin takaisin kämpille. Ruokaa sai ja juomaa sai ottaa mukaan itse, joten säästyin kalliilta festariruualta! Vaikka se ei oikeasti edes olisi ollut kallista, ja parempaa kuin lihapiirakka kahdella nakilla (josta kirjoitin juuri yliopistoaikojeni parhaan kirjoitelman japaniksi).

Toinen konsertti oli DaizyStripperin oneman Saitamassa. Olin nähnyt Daizyn ennen tätä viikkoa viimeksi Pariisissa vuonna 2012, joten aikaa oli kulunut. Meno oli ehtinyt muutamassa vuodessa muuttua paljon raisummaksi kuin mitä olisin odottanut, yleisö oli kauniisti sanottuna liikkuvaista... Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liikkua mukana ja koittaa parhaansa mukaan pysyä yhtenä kappaleena. Kenkäni lähtikin vaeltamaan, mutta sain sen parin minuutin päästä takaisin - oli se ehtinyt seikkailla pari riviä eteenpäin. Aikaisempiin kohtuullisen rauhallisiin keikkoihin tottuneena tämä oli aika shokki, mutta tiedänpä mitä odottaa seuraavalla kerralla. Ja tiedän laittaa paremmat kengät... Hauskaa oli silti, vaikka ilmastointi ei ollut päällä ja kuuma oli.

Viikon kohokohta oli Matenrou Operan kiertuefinaali Roppongilla. Ostin lipun heti kun ne tulivat yleiseen myyntiin, joten sain todella hyvän paikan noin salin puolivälistä melkein korokkeen reunalta, eli näin koko lavan hyvin! Konsertti itsessään läheni täydellistä.

Opera sai paljon kukkia

Viikon viimeinen konsertti oli Anli Pollicinon kiertueen aloitus Utsunomiyassa. Ihan "sattumalta" päädyin juuri sinä viikonloppuna käymään Nikkoossa joka on ihan Utsunomiyan lähellä... Chibasta junalla menee lähemmäs kolme tuntia. Anli menetti basistin viikkoa ennen, mikä valitettavasti vähän taisi vaikuttaa, eikä ne olleet ihan niin hyviä kuin ennen... Ei silti, että olisi ollut muuta valittamista kuin se, että seuraavana päivänä oli koulua, ja kirjoitelma kirjoittamatta. Väänsin sen kirjoitelman junassa pikaisesti ja väsyneenä, joten jälki ei todennäköisesti ollut kovin kaunista.

Kämpässä jatkuu torakoidenvälttelysiivous. Ostin juuri homeenestoainetta, joka toivottavasti tehoaa kylppärin ikuiseen homeongelmaan... Toivon, että siivoaminen vähentää tulevien torakoiden määrää. Asiaa ei auta se, että koulutehtäviä ja muita Pakottavia Menoja on niin paljon, että siivoamiselle tai muullekaan ei jää aikaa...

Matkailua, osa 6: Kobe

Kun koulunalun kiireet on tässä hieman helpottaneet, saatte kevätlomamatkan osan 6, eli Kobe. Vietin siellä yhden hyvin aurinkoisen päivän.

Näin käy kun maanjäristys iskee

Kävin nopeasti Koben päänähtävyyksistä Meriken parkin, jossa sijaitsee mm. maanjäristysmuistomerkki. Se on alue satamasta, joka on jätetty korjaamatta suuren maanjäristyksen jälkeen. Aika hurjalta se kieltämättä näytti...

Meriken parkista löytyy myös tällainen suihkulähde

Lounaaksi kävin syömässä kuuluisaa Koben nautaa. Oma annokseni oli 60g naudan vähemmän hyvää lihaa, ja siitä varoitettiin, että se voi olla hieman sitkeää. Sanoisin kyllä, että oli mureinta lihaa mitä olen ikinä syönyt... Ja samalla myös maukkainta.

Noin tunnin junamatkan päässä Kobesta oli toinen päivän päänähtävyksistä, Arima onsen. Se on pieni kylä, jossa on tuhat vuotta käytössä ollut, kuuluisa onsen. Vettä oli kahta laatua, "kultaista" ja "hopeista". Nimet johtuvat veden väristä, toinen on oranssihtavaa ja sameaa, toinen täysin kirkasta. Kävin sellaisessa onsenissa lillumassa, josta löytyy kumpaakin.

Kävelymatka kylpylälle

Kultainen kylpy

Hetken aikaa lilluttuani pari ystävällistä rouvaa tuli kertomaan, että poskeni ovat punaiset. Niinhän ne oli, mutta se taisi johtua ihan vain siitä, että suomalainen ei ole tottunut istumaan niin kuumassa vedessä... Kylpylän yleisillä alueilla liikuttiin yukata (=puuvillainen aamutakkia muistuttava asia) päällä. Onnistuin jotenkin valikoimaan noin kolminkertaisesti minunkokoiselleni tarkoitetun yukatan. Oli muuten hassu näky, kun koitin olla hukkumatta kankaan sisään samalla kun kipitin pukuhuoneiden välillä...

Meinasin jo hetken innostua löytäneeni jonkin erikoisemman saunan, kun seinässä mainostettiin kuumakivisaunaa. Se olikin tylsän tavallinen suomalaista saunaa muistuttava huone, jossa ei ollut televisiota (Osakan vastaavassa oli), kiukaalle ei saanut heittää vettä ja valaistuksen hoiti suuri sininen kivi huoneen keskellä. Viivyin siellä ehkä 20 sekuntia, eli sen ajan että näin ilman silmälaseja, missä olen.

Saunan vieressä oli 20-asteinen kylmäallas. Pääsin sinne polvia myöten, kunnes tuli niin kylmä, että oli pakko mennä pois. Altaan vieressä seinällä oli suuret varoituskyltit kertomassa, että vesi on kylmää, ja sinne on mentävä varovasti.