Arjesta ei yleensä tule kirjoitettua, koska helposti kuvittelee, että siinä ei ole mitään mielenkiintoista. Saatte silti valikoituja huomiota elämästä:
1.1. Japanilaisissa taloissa ei ole eristeitä tai keskuslämmitystä, mutta ulkona saattaa olla talvella pakkasta. Lämmittimenä toimii eakon-niminen rotisko, joka kyllä lämmittää, mutta tekee ilman myös kuivaksi kuin Saharassa. Ikkunoissa on vain yksi lasi, joten kun huoneen saa kivasti lämpimäksi, se lämpö menee fuuuuuup vain korpeille.
1.2 Pätee myös luokkiin. Jos aamun ensimmäinen tunti on isossa salissa, siellä on n. 12C lämmintä. Oppitunnin aikana lämpötila saavuttaa juuri ja juuri 18 astetta. Huoneessa on 4 ilmastointilaitetta, mutta yleensä 2 on päällä.
1.2.1. Myöhemmillä oppitunneilla ilmasto muistuttaa Saharaa. Ensimmäisenä luokkaan tullut ihminen laittaa ilmastoinnin päälle n. 30 asteeseen. Kun opettaja tulee luokkaan, ensimmäinen toteamus on "onpa täällä kuuma", jonka jälkeen se sulkee ilmastoinnin kokonaan. Ei edes alenna lämpötilaa (mikä on ihan mahdollista ja jopa toimii), vaan laittaa mötikän koko tunniksi pois päältä. Lopputunnista alkaa olla aika viileää (korpeilla on lämmin). On myös ihan normaalia pitää luokassa ikkunaa auki, vaikka ulkona olisi 3C.
2. Kylpyhuoneen kuivuminen kestää pienen ikuisuuden, minkä takia se homehtuu helposti. Jos siellä ei siivoa usein, tulee viemärikärpäsiä. Kun siivoaa, kärpäset lähtee.
2.2. Siisteydestä on vaikea pitää kiinni, kun asunnon koko on laivan hytin verran, eikä siellä vietä aikaa kuin ehkä yöt.
3. Yhden keittolevyn ja minijääkaapin kokoinen keittiö ei sovellu ruuanlaittoon, jos haluaa tehdä muutakin kuin kalaa/kanaa ja riisiä. Asiaa on kohentanut ostamani muotti, jolla riisistä saa kissanpään muotoisia. Riisi on todella hyvän makuista.
4. Eräänä päivänä Tokiossa satoi lunta. Tokion kouluissa tunnit oli peruttu. Samana päivänä Chibassa satoi vettä. Chibassa mentiin kiltisti kouluun.
Kalaa ja riisiä. Ja avokadoa.
Suurimmat valituksen aiheet jätän blogin ulkopuolelle, mutta ei elämä täällä ole pelkkää ihanaa. Monenmoiseen vaikeuteen ja ärsyttävään asiaan on valitettavasti joutunut törmäämään. Japani ei aina ole kaikista ystävällisin paikka pitkän aikaa oleskelevalle ulkomaalaiselle, joka törmää asioihin (ja syrjintään) mihin turisti ei törmää. Turistin ei oleteta osaavan japania, mutta pitkäaikaisten oleskelijoiden velvollisuutena on oppia kieli nopeasti. Itse joudun jatkuvasti selittelemään, miksi en esimerkiksi pysty ilmaisemaan ajatuksiani japaniksi ryhmätöitä tehdessä - vaikka kurssin kieli olisi kokonaan englanti. Kaksikielisillä kursseilla vaatimuksen jotenkin ymmärtää, mutta ei se tee sen helpommaksi keskustella kasvatussosiaalisista käsitteistä kielellä, jota olen opiskellut vähemmän aktiivisesti ehkä vuoden ja aktiivisesti kolme kuukautta.
Opettajilla on usein eri odotukset ulkomaisia ja japanilaisia opiskelijoita kohtaan. Ulkomaisen opiskelijan oletetaan ensinnäkin osaavan japania jo todella hyvin (huolimatta siitä milloin on opiskelun aloittanut), ja osaavan englantia lähes äidinkielenä. Tunneilla (myös kokonaan englanninkielisillä) vaikeat kohdat selitetään vain japaniksi, koska oletus on, että japanilaiset eivät osaa englantia. Opettajien kommentit ulkomaalaisille oppilaille saattavat olla hyvinkin tylyjä ja epäystävällisiä huolimatta opettajan kotimaasta.
Asiakaspalvelu turistialueiden ulkopuolella on välillä luokatonta ulkomaalaisia kohtaan. Myyjät ovat kieltäytyneet palvelemasta, ravintolassa tarjoilija ei ole huomaavinaankaan yms. Näitä tarinoita riittäisi vaikka kuinka. Monet kohauttavat olkapäitä ja sanovat, että liioittelen kun mainitsen näistä kokemuksista, mutta se on jatkuvaa ja tapahtuu muillekin. Ulkomaalaisena joutuu usein puolustelemaan omaa olemassaoloaan.
Näistä aiheista lisää myöhemmin. T: Valittava ulkomaalainen kukkahattutäti, joka tahallaan kieltäytyy omaksumasta tiettyjä japanilaisia tapoja
